Kausi 2016-17

Pitkä mutta vähäluminen hiihtokausi saatiin lopulta viimeistenkin mutkien jälkeen päätökseen ja sukset on vihdoin huollettu kesävahoihin. Ainakin suuressa osassa Suomea talvi oli olosuhteiltaan kovin kurja ja vähäluminen. Onneksi olosuhteet Ski Classicsin kisoissa olivat kuitenkin pääpiirteissään lumisia ja erittäin hiihtokelpoisia, joskin tosin vaihtelevia.

Tiimi osallistui kauden kolmestatoista kilpailusta lopulta yhdeksään, ja kokonaan vaille edustusta jäivät ainoastaan Kaiser Maximilian Lauf, Toblach-Cortina, Birkebeinerrennet ja Reistadlopet. Kova suoritus uudelta tiimiltä! Alla tiimin pistetaulukko, jolla sijoituimme kauden tiimikilpailussa sijalle 16!

Itselleni talven ehdottomia kohokohtia olivat molemmat Vasaloppetit. Kiinan kisa oli luonnollisesti reissun kaikessa eksoottisuudessan huikea kokemus, mutta olin positiivisen yllättynyt Changchunin olosuhteistakin. Omalta osin myös talven kuntohuippu taidettiin saavuttaa vuodenvaihteen tietämillä, joten kyseinen kilpailu oli sikälikin erittäin miellyttävä hiihtää.

Se perinteisempi Vasaloppet ei alun perin ollut ohjelmassa lainkaan, mutta reippaana tyttönä toki tartuin haasteeseen ja kävin suksimassa reitin Sälenistä Moraan kun tilaisuus aukeni ja olen erittäin tyytyväinen, että sain mahdollisuuden kokea tämän jo nyt! Yhdeksänkymmenen kilometrin hiihtäminen on jo elämys itsessään, mutta erityisen hienon kyseisestä tapahtumasta teki tunnelma. Mielestäni lähtöalueella oli jo edellispäivänä aistittavissa jukolanviestimäistä henkeä, kun urheilukansa huipuista bussikuskeihin kerääntyy saman tavoitteen äärelle. Sama meno jatkui kanelipullantuoksuisena lähtölaukauksen kajahtaessa ja huipentui Moran myyntiteltoille.

Kaikessa hienoudessaan edellämainitut tapahtumat olivat myös kauden kuormittavimmat, ja niistä palautuminen otti aikansa. Vasaloppetista en tainnut loppukaudeksi edes oikein palautua, sen verran flegmaattiselta olo Åressa ja Ylläksellä tuntui.

Kokonaiskuormituksen kanssa sai kyllä olla muutenkin erityistarkkana, jo matkustuksen vuoksi. Laskin, että kilpailuita tuli kaudelle 18, mutta näistä jopa kymmenen oli ulkomailla. Lisäksi toki yksittäisten kilpailuiden keskipituus nousi hurjasti aikaisempien vuosien normimatkoista, mikä oli ihan omiaan lisäämään levontarvetta. Kuormituksen lisäksi ensi vuosille pitää toki kiinnittää huomiota moneen muuhunkin seikkaan; yläkropan kestovoimaan ja suorituskykyyn erityisesti.

Loppuun voisi vielä heittää kehut kauden päätöstapahtumalle, Ylläs-Leville! Oli mahtavaa olla numerolapun kanssa todistamassa ensimmäistä kotimaista Ski Classics – kilpailua, joka kelin, maaston ja järjestelyiden puolesta onnistui hienosti! Lisämausteena tiimimme kykeni tarjoamaan kyseiseen kilpailuun tavallista isomman osallistujakaartin, kun Jaakko, Janne ja Turo vahvistivat rosteriamme. Toki harmillista oli se, että tämän tason spektaakkeli järjestettiin samana viikonloppuna kotimaisten SM-hiihtojen kanssa, ja tämän myötä uusia osallistujia ei pitkille matkoille juurikaan saatu. Toivotaan silti, että Ski Classics saatiin tämän myötä pysyväksi osaksi suomalaista urheiluperinnettä ja sinivalkoinen osakilpailu nähdään kalenterissa pitkään!

Kausi 2017 Visma Ski Classicsin kilpailusarjassa oli hieno kokemus koko tiimille! Kokemuksia karttui paitsi kilpailujen aikana, myös niihin valmistautuessa, että niiden jälkeen. Kiitokset kaikille hiihtäjille, jotka ottivat osaa kauden kilpailuihin Ski Team Mäenpään nimissä. Hyviä harjoitustunteja teille, palataan ensi vuonna!

• Terhi

Ps. Erityisonnittelut Christofferille ja Hansille, joille Ski Classicsin kilpailut eivät vielä riittäneet, vaan jotka suuntasivat vielä Jokkmokkiin hiihtämään 220km Nordenskjöldsloppetin! Ja pärjäsivätkin siellä! Kovia äijiä!